tiistai 8. tammikuuta 2013

Chilit - Ikuinen oppimatka

”Jokainen on joskus aloittelija, toiset loppuelämän." ~hessi~

Näin on aiemmin todennut Chilifoorumilla käyttäjä "hessi".

Ylläoleva on viisaasti sanottu:
Ensinnäkin. Jokainen aloittaa joskus jostain. Nyt puhun chileistä, mutta tämä pätee kaikkeen.
Toiseksi. Aina löytyy uutta opittavaa. Kaikesta. Nyt puhun taas chileistä, joten otan ne esimerkiksi: On lukemattomia erilaisia lajikkeita, liuta erilaisia kasvatusmenetelmiä, plus erilaiset omat projektit kuten bonchit, risteytykset, ruoanlaitto chileistä, jne.

Turbo Pube, Capsicum Pubecens
Näin uuden kasvatuskauden alulla tuntuu samalta, kuin vuosi sitten. Idätän suurimmaksi osaksi eri lajikkeita, kuin viime kaudella. Niiden kasvusta on siis paljon opittavaa.

Vuosi sitten, kun aloitin chilien kasvatuksen, en tiennyt chilien kasvatuksesta hölkäsen pöläystä. Tökkäsin eri lajikkeita vain samaan ruukkuun pikku ruukkuun ja asetin ruukun ikkunan eteen. Siinä ne sitten itivät kukin eri tahtiin, kunnes kasvoivat  niin isoiksi, että taimet piti laittaa omiin ruukkuihinsa. Siinä vaiheessa alkoi kasvattamisessani tietty johdonmukaisuus ja järkevyys, johon pyrin edelleen.

Toukokuun aikoihin rupesin vain pitämään kasveja ulkona päivisin. Iltaisin toin sisälle. En ollut kuullutkaan totuttamisesta.

Kesäkuussa alkoi ensimmäisiä kukkia ilmestymään. Sen jälkeen Heinäkuussa olin huolissani lähteekö  kukista varmasti podeja kasvamaan. Tämän jälkeen huolehdin podien värinvaihdoksesta, joka kesti "epäilyttävän pitkään". Ensimmäiset kypsät podit kerättyäni olin jo luottavaisin mielin loppukauden.

Biquinhosta tehty bonchinalku

Syys- Lokakuussa opeteltavaa oli bonchipuuhissa. Tämän onnistumisesta olin ehkä eniten huolissani, sillä bonchia lähdin värkkäämään Biquinhosta, joka on rakkaimpia kasvejani. Tähän asti on kuitenkin sujunut ihan hienosti.

Niin, tosiaan. Nyt tuntuu siltä, että olen samalla viivalla, kuin vuosi sitten. Oppinut olen toki, sekä
aion suosiolla ohittaa tänä vuonna viime vuoden virheet.

Niinhän se kuitenkin menee, että virheitä tulee. Loppupeleissä niistä kuitenkin oppii.
Aina löytyy uutta opittavaa.

2 kommenttia:

  1. Meikäläiselle niitä virheitä tuntuu tulevan enemmän kuin on tarpeen. Chilejä olen kasvattanut jotakuinkin 17 vuotena. Näistä vasta 2 viimeisintä on sellaista joista olen jotain oppinut, tai ainakin olen tajunnut tehneeni virheitä. Tästä johtuen blogini teemakin on: "Yrityksen ja erehdyksen kautta". Virheet ovat tärkeitä ja vielä tärkeämpää on tunnistaa virheet. Ilman virheitä ei voi tehdä toisin. Tosin toiset tuntuvat menestyvän ilman virheitäkin. Mutta se mitä jokaisen virheet on, niin siittähän voisi tehdä ihan oman juttunsa. ;)

    VastaaPoista
  2. Itsehän olen äärimmäisen itsekriittinen, joten olen yrittänyt opettaa itseleeni tuota "virheistä oppii" "iskulausetta".
    Tosiaan. Jos virheitä ei olisi, ei olisi taitoa, joten niitä kai pitää vain sietää. :)

    VastaaPoista